No en minä ainakaan!
Tänään piti kirjoittaa postaus ihan toisesta aiheesta, nimittäin viikonloppulomasta, jolta olimme juuri palanneet kotiin, kun tuli puhelu parhaalta kaveriltani:
-Niin mitäs tää *Tapailumiehen nimi*-juttu nyt on?
-?????
Ajattelin, että kaverini on vaan seonnut ja sekoittanut nimet. Mielessä ehti jo käydä ajatus, että hänen äitiysdementiansa taso alkaa olla huolestuttava, jos on muutamassa tunnissa unohtanut kuka oli mukanamme ”minilomalla”. Tällä kertaa kyseessä ei ollutkaan sekoilu, vaan hän soitti kysyäkseen minulta fiiliksiä Tapailumiehen kihlausuutisesta, josta oletti minun tietävän jo. En tiennyt. Aloimme kilvan kouhata asiasta ja kiljahdella, että mitä ihmettä nyt on tapahtunut ja miten se on mahdollista. Kirjekaverimies teki ruokaa ja ihan avainsanoilla kerroin, että mistä moinen kiljahtelu johtuu. Hän totesi kattilaa hämmentäessään, että kuulostaa ihan teinihommalta kihlautua tässä ajassa.
Lopetin puhelun ja menin heti stalkaamaan Facebookin puolelle. Tapailumies oli poistanut minut kavereista. Siis oikeasti… Päätin lähettää onnittelut (ihan aidot) ja kysellä samalla ihan mielenkiinnosta, että kuinka kauan hän pelasi meitä päällekkäin. Enäähän sillä ei ole nykytilanteen kannalta väliä, mutta uteliaana ihmisenä ”pakko” tietää. Kävin stalkaamassa myös naisen profiilin. Sitten huomasimme, että Kirjekaverimiehen keitoksesta puuttuu juusto ja lähdimme kävelemään kaupalle jutellen samalla siitä, että onko teinihommaa mennä nopeasti kihloihin vain ei. Kirjekaverimiehen kanssa selitys voi olla vain teineys, eläkeläisyys,vahinkoraskaus tai se, että toisella on joku nopeasti tappava sairaus. Puolustelin; ei kun se voi olla se rakkaus! Samalla kuitenkin ihmettelin, että tämä ei ole ollenkaan Tapailumiehen tyylistä, hän kun on enemmän harkitseva ja hidas etenijä asioissa kuin hurahtavaa sorttia. Ihan siis minkään asian suhteen.
Siirryimme jo muihin aiheisiin, kun Whatsapp alkoi sykkiä viestejä parhaalta kaveriltani aiheesta. Tapailumies oli poistanut kavereista kaikki yhteiset tuttumme. Minulle ei ollut tullut mieleen sen tarkemmin alkaa selvittää enää yksityiskohtia, mutta sekä kaverini että Kirjekaverimies googlasit minkä kerkesivät ja raportoivat kilvan morsiamen harrastuksista, videolinkistä ja muutaman vuoden takaisista Hippo-juoksu-sijoituksista… Öööö siis mistä?! Kyseessä oli siis sittenkin Kirjekaverimiehen ensi-intuitio eli teinihomma. Fiilistelimme asiaa hyvän aikaa ja pohdimme, että miten tämä tilanne on edennyt ja mitä ihmettä ja mitä hittoa!
Itse en olisi keksinyt kaikkea hauskuutta mitä tästä tilanteesta voi saada irti (kyllä, hauskuutta), mutta Kirjekaverimies oli taas elementissään kun pääsi miettimään, että siellä yhdessä jännittävät kuullunymmärtämisen tuloksia ja hankkivat autoon valkoisen kolmion ja lisäjarrun. Ja että koska kyseessä on suurella todennäköisyydellä tämän kevään abi, niin kihlat oli hankittava yksinomaan himmaamaan abiristeilyn hulluttelua. Juurihan se penkkaripäivä oli, eli niiden jälkeisissä krapuloissa on sitten tarvinnut kihlautua. Tästähän mikään osa ei perustu tietoon, eli koko tämä loppuhihittely on pelkästään vaan meidän kahden (kolmen) välistä fiilistelyä.
Tapailumieskin vastasi viestiini: Ei ollut tapahtunut mitään ennen kuin hän erosi minusta. Anna olla.
Vaikka tämä oli ensisijaisesti hauskaa hulluttelua, niin se herätti myös paljon erilaisia vakavampia ajatuksia. Ensinnäkin olin tyytyväinen siitä, että Tapailumies ei ole eristäytynyt ”koko maailmasta”, vaan löytänyt uuden kivan jutun. Hän oli/on? luonteeltaan jopa huolestuttavan yksinviihtyvää sorttia. Toiseksi ajatuksia siitä, että miten meillä keskenämme on ilmeisen ”hukkaan” mennyttä aikaa ja miten en tajunnut sitä itse koskaan silloin. Kolmanneksi naisen puolipakollinen ylianalysointi aiheesta Mitä tällä tyttösellä nyt oli, jota minulla ei ollut? Jotain, joka sai harkitsevan ja hilityn aikuisen miehen ilmeisestikin aivan hullaantumaan.
Ja parahin lukija, joka tästä aiheesta olet kommentoinut: Ilmeisesti meitä kumpaakaan tuntematta olet ollut koko ajan oikeassa! Todella tarkkaa havainnointia.
Up to Date 