…tai käyttäytyisi erilailla jossain tilanteessa.”
Näin sanoi Ensitreffit alttarilla-Mikko Heidistä.
Paljon ajatuksia herättävä kommentti. Voi kuinka monta vuotta olenkaan toivonut juuri sitä, että toinen vähän erilainen. Tämä päivä voisi olla ihan täydellinen, jos tuo toinen käyttäytyisi eri tavalla kuin nyt. Melkein tiesikin jo, millä tavalla toinen tulisi minkäkin hetken pilaamaan. Lähes poikkeuksetta toinen täytti odotukset päivän ja hetken pilaamisen osalta ja jos juuri sillä kertaa ei pilannutkaan, olin valmiiksi jo kireänä sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kysehän on melkein aina täyttymättömistä odotuksista.
Olet järjestänyt lapset hoitoon yöksi aikuisten iltamenoa varten ja ajatellut viettää rauhallisen aamun kahdestaan. Ja sitten käykin ilmi, että toinen on lähdössä aamuseitsemältä ruokkimaan riistaeläimiä ja raivaamaan risuja.
Odotat toista kotiin, jotta saisit tehtyä jonkun oman projektin loppuun ilman lapsia ja toinen tulee pari tuntia ilmoittamaansa myöhemmin.
Valvot pidempään, jotta saisit juteltua jostain asiasta toisen tultua kotiin. Toinen tulee ja puhuu seuraavat kaksi tuntia puhelimessa jonkun muun kanssa.
Lähdette yhdessä koko perheellä jonnekin ja odotat mukavaa illanviettoa ja sen jälkeen kotiinpaluuta kohtuullisella aikataululla. Miehet menevät saunaan kuudeksi tunniksi ja jäät yhden tai useamman pikkulapsen kanssa vieraaseen paikkaan ja hallitset keskenäsi milloin mitäkin lasten sekoilua.
Toivot lahjaksi jotain kivaa ja henkilökohtaista. Saat puunkantotelineen ja kymmenen muuta tuotetta, jotka olisit yhtä hyvin voinut saada anopilta kuin aviomieheltä.
Olet lasten kanssa reissussa pari päivää ja tulet kotiin pyhäpäivänä Odotat, että kaupassa olisi käyty ja ehkä jotain pienimuotoista juhlantuntua järjestetty. Palaat kotiin ja pöydällä on samat kuivuneet puurolautaset, joiden ääreltä olimme pari päivää aiemmin lähteneet. Ja jääkaapissa lähinnä valo.
Olet väsynyt viikosta yksin lasten kanssa ja haluaisit perjantaina käpertyä sohvalle sipsipussin kanssa. Oivallinen tilaisuus miehelle järjestää kokonpolttajaiset ja spontaanit illalliskutsut vähintään kymmenelle, jotka jatkuvat pitkälle aaamuyölle ja nukahtaa itse sohvalle ennen puolta yötä, jolloin sinun tehtäväksesi jää tsekata vieraat ulos(tai yöpymään meillä) ja nousta lasten kanssa aamuseitsämältä tiskaamaan viinilaseja ja keittelemään puuroa.
Edelliset pettyneet odotukset ovat muinaisen avioliiton ajoilta, mutta samanlaista toisen toisenlaiseksi toivomista ja pettyneitä odotuksia löytyy myös lähihistoriasta. Laastarisuhteen kanssa ne liittyivät aikatauluihin ja Tapailumiehen kanssa aikataulujen lisäksi siihen, että olisi jollain tasolla toivonut sitä jotain tunnetta, joka väliltämme puuttui. Kaikissa mainituissa tunne lienee ollut molemminpuolinen ja minutkin olisi varmasti toivottu toisemlaiseksi.
Ensitreffit- Mikon kommentissa minut herätti se, että miten niin lyhyessä ajassa aiemmin käytännössä jokapäiväinen tunne on kadonnut ja en ole sitä edes kunnolla huomannut. Vielä sentään Kirjekaverimiehen tavat olla ihana yllättävät minua, mutta ollaanko nyt jo lähellä sitä pistettä, että kaikki muuttuu itsestäänselvyydeksi? Että toinen huolehtii, hyväksyy ja kannustaa. Tekee punajuurista keiton, saattaa töihin ja varaa valmiiksi keikkaliput ja silittää, kun sitä toivoisi. Ja silloinki, kun ei ole ehtinyt sitä edes veielä toivoa. Ja on läsnä**.
Enkä edes muista milloin olisin toivonut hänen olevan millään lailla erilainen kuin on.
Outoa.
*Olen vähän jäljessä tuon sarjan katselussa.
**Uteliaana odotan muuten, että missä kaikessa Kirjekaverimies tulee jatkossa olemaan läsnä minua varten. Viime päivinä olemme vieneet sen jopa vähän naurettaville tasoille…Olemme koukutteneet suhteellisen pahasti kännykällä pelattavaan maatilapeliin. Ensin pelasimme sitä erillämme, mutta nyt hän on liittänyt meidät samaan naapurustoon, jotta voimme kastella toistemme virtuaalisia omenapuita ja tarvittaessa myydä toiselle hyvään hintaan kurpitsapiirakkaa, voita tai pultteja. Vähän kuin oikeassakin elämässä..
Up to Date 