Rekonstruoidut treffit

Minulla oli eilen eräiden treffien vuosipäivä.

Kaksi vuotta sitten olin treffeillä yhden miehen kanssa. Hän tuli toiselta paikkakunnalta ja menimme yhdessä ulkoilmaleffaan. Tästä olen kirjoittanut jossain vuodentakaisessa postauksessa jo aiemminkin. Olin valmistautunut paremmin kuin yleensä (=ei ollenkaan) treffeille ja hankkinut kotiin iltapalaksi hyvää leipää, skagen-röraa ja sitruunaa sekä pullon varta vasten noita eväitä varten valittua valkkaria. Jälkiruuaksi lempileivoksiani.

Ajattelin valmistautua kunnolla siltä varalta, että treffit menisivät kivasti. Ihan kivasti ne menivätkin ja iltapalaakin nautiskeltiin suunnitelman mukaisesti. Siis muuten kivasti, mutta meidän välillämme ei ollut sitä paljon puhuttua kemiaa ollenkaan. Iltapalan jälkiruuan jälkiruuaksi ei siis ollut säkenöivää seksiä (joka saattoi olla treffien päätarkoitus alunperin), vaikka päädyimmekin samaan sänkyyn nukkumaan.

Eipä siinä mitään ihmeempää, yhdet keskivertoa vähän paremmat treffit, vaikka ne eivät mihinkään johtaneetkaan. Miehen kanssa emme tavanneet uudestaan, mutta ulkoilmaleffa elokuisessa illassa oli niin siisti juttu, että sen halusin kokea uudestaankin.

Viime vuonna kävin siellä uudestaan, en treffeillä, vaan kavereiden kanssa.

Tänä vuonna sain sitten vihdoin rakennettua treffeistä sellaiset, kuin ihan oikeasti halusin. Valmistautuminen oli aika lailla sama kuin aiemmallakin kerralla. Ajelin kolmesta eri paikasta etsimässä oikeaa skagen-röraa, mutta en onnistunut ja jouduin vaihtemaan suunniltelmaa ja kävin ostamassa saaristolaisleipää ja kylmäsavulohta sen sijaan. Lisäksi voita, sitruunaa ja leivoksia ja tietenkin se valkkari(tänä vuonna kuplilla). Kirjekaverimies oli onneksi niin kiireinen lasten kanssa, että ei huomannut kysellä mitään valmisteluistani (hän on muuten aivan pirun utelias ja meillä on tapana ihan liikaa suunnitella ruokailuja yhdessä…).

Niinpä, illalla hän tuli minua hakemaan ja menimme yhdessä leffaan. Oli tunnelmallista. Jotenkin niin siistiä katsoa elokuvaa ulkona ja pimeässä keskellä maaseutua. Elokuva oli hyvä (Mannen som heter Ove)  ja ei ollut yhtään kylmä.

Leffan jälkeen pakkasimme eväät ja lähdimme laiturille joenrantaan piknikille. Se osoittautuikin huonoksi ideaksi, koska tuuli nousi ja oli niin kovaa, että alkoi keskittyä siihen enemmän kuin muuhun. Melkein meni treffit pilalle, kun sää ei ollutkaan se tyyni ja ihana, jonka olin tilannut. Jos olisimme lähteneet kävelemään kotiin, olisi vaan tullut enemmän kylmä ja skumppapullon tyhjentäminen ei enää olisi napannut. Voi että…

Onneksi tulin ajatelleeksi, että voihan sitä taksia käyttää ”hätätilanteessa”  ihan kotikaupungissakin ja pääsimme pikaisesti takaisin kämpille ennen kuin tunnelma ehti laskea. Rakensimme edellistä paremman piknikin lasitetulle parvekkeelle; peitto alle ja päälle, tyynyjä selän taakse, vähän kynttilöitä, Spotifysta hiljaista taustamusiikkia, skumppapullo (lasien kanssa ei jaksanut enää säätää) ja eväät siihen viereen.

Ihanaa. Juuri mitä halusin. Kevyt hiprakka, yöilma,  ei kiirettä, ei kylmä ja hyvä olla toisen kanssa. Ilma oli viileää, seksi kuumaa ja sen jälkeen raukeina nukahdimme vällyjen väliin. Jossain vaiheessa  havahduimme siirtymään sisätiloihin loppuyöksi.

Jossain vaiheessa iltaa kerroin Kirjekaverimiehelle, että uudelleenjärjestän jo kerran elettyä iltaa, johon hän totesi minun olevan sekopää. Ei haittaa, kumpaakaan. Tämänkertainen rekonstruktio onnistui niin hyvin, että saatan jatkossakin kokeilla uudestaan tilanteita, jotka ovat suunnitelmissa vaikuttaneet täydellisiltä, mutta joiden toteutuksesta on jäänyt jokin puuttumaan.

 

 

 

 

Ihan killeri treffivinkki huomisillalle!

Huomenna näytetään ulkoilmaleffaa elokuisen pimeässä illassa, vieläpä todella huokeaan hintaan. Paikka löytyy Googlaamalla, lähellä Porvoota.

Olin tuolla vuosi sitten treffeillä yhden randomin kanssa ja oli kyllä todella hyvä treffiympäristö! Harmi, että seniltainen treffiseuralainen ei ollut mikään mahtava match, vaikka tosi mukava mies olikin. Suosittelen lämpimästi, koska jotenkin tosi kiva fiilis on katsella elokuvaa ja lopussa ehkä vähän palella. Siitä voi sitten jatkaa iltaa jollain lämmittävällä tavalla.

Huomenna en mene randomin kanssa, vaan deitti on ihan varma; yksi virkaiältään vanhimmista ystävistä nimittäin!

Tulin silti vahingossa kutsuneeksi mukaan myös tämän miehen. Kyseessä ei kuitenkaan ole minkäälaiset treffit, vaan ihan vaan leffailta.

Turvallisuus deittailussa – Näin vältät sarjamurhaajat ja stalkkerit

Monet (itseni mukaanlukien) ovat ihmetelleet, miten näinkin turvallisuushakuisena (lue:nynnynä) ihmisenä olen kuitenkin niin rohkeasti lähtenyt treffeille ihan täysin ventovieraiden kanssa. Olen tosiaan itsekin siitä vähän yllättynyt, koska en edes uskalla pomppia täysillä trampoliinilla (se voi ratketa!) enkä hakea hyviä työpaikkoja (”kun en kuitenkaan niitä saa”). Toisin sanoen olen sekä fyysisen satuttamisen että henkisten takaiskujen pelossa. Tämän ”riskideittailun” olen kuitenkin onnistunut perustelemaan itselleni tarpeeksi turvalliseksi harrastukseksi.

Tottahan se on; kaikissa deittipalveluissa on varmasti monenlaista vaarallista seuraa tarjolla ja ihmiset voivat esiintyä toisenlaisina kuin ovat tai ihan kokonaan toisina henkilöinä. Erityisen vaarallista tuollainen on tietysti lapsille ja nuorille, jotka ovat monesti aikuisia naiivimpia ja toisaalta hakevat huomiota joskus myös ihan äärikeinoilla sieltä mistä sitä onnistuvat saamaan. Jossain mielessä uskon, että pelkästään se, että olen (suhteellisen tasapainoinen) aikuinen, antaa tietynlaista turvaa näissä asioissa. Ihan jo siinäkin muodossa, että en kuvittelekaan pärjääväni yksin.

Olen nimittäin ottanut tavaksi treffeille lähtiessä lähettää jollekin ystävälleni kaikki tiedot siitä, kenen kanssa olen menossa ja minne. Joskus ne tiedot ovat hyvinkin vähäiset (ja niidenkään oikeellisuutta ei pysty varmistamaan), mutta kyllä usein lyhyenkin keskustelun jälkeen on tiedossa kuva, työpaikka tai edes jotain. Yleensä treffeillelähtöilmoituksessa lähetän jollekin kuvan, tiedot, nimen ja tapaamispaikan sekä tiedon siitä, mistä kontakti on alkanut.

”Nähdään Tinder-Tommin (kuva) kanssa torilla klo 14. Tarkoitus jatkaa siitä kahvilaan X, ravintolaan F tai puistoon G. On töissä siellä ja täällä.”

Vähän ehkä vainoharhaista olla näin tarkka, mutta tuskin siitä haittaakaan on. Sitä paitsi käytänhän heijastintakin, ja kondomia. Ja toisaalta ilmoitan turhemmistakin asioista välillä kymmenille kavereille instagrammaamalla jotain kakunpaloja, joita aion syödä.

Ilmoituksista puheenollen, tällainen turvatoimi lienee tehokkaimmillaan siten, että siitä kertoo sivulauseessa miehelle itselleen: ”Lähetin muuten sun kuvan ja tiedot mun kaverille siltä varalta, että satut olemaan sarjamurhaaja!”.

Olen kunnon salaliittoteoriamaisterina tehnyt suunnitelman myös siltä varalta, että tulisi halu lähteä jonkun kyydillä jonnekin, koska voihan niinkin ihan hyvin käydä. Siinä kohtaa nappaisin kuvan sekä rekkarista että miehen henkkareista ja lähettäisin kulloisellekin ”treffivalvojalle”.

Mielestäni itsestäänsalvyyksiä vieraita tavatessa kuuluu, että tapaaminen on julkisella paikalla sellaiseen aikaan, että liikkeellä on muitakin. Menen paikalle yleensä aina kävellen, enkä anna puhelinnumeroani, osoitettani tai sukunimeäni toisen tietoon ennen kuin olen ”todennut” miehen vaarattomaksi (tämänhän pystyy aukottomasti tietämään yhdellä tapaamisella, tai sitten ei..). Olen myös vähän vaikeuttanut Facebook-jäljittämistä siten, että näiden treffikuvioiden ajan Facebook-profiilikuvani ei ole ollut minusta. Tinder-kuvathan ovat profiilikuvista tehty kokoelma, jotka on todella monien nähtävillä. Pienemmillä paikkakunnilla on kuulemma mahdollista löytää Tinder-tuttavuuden Facebook-profiili syöttämällä hakukenttään etunimi ja paikkakunta.

En todellakaan ole mitenkään sen tyyppinen tapaus, että olisin kaikkien kidnappaaja-raiskaaja-kiduttajien ykköskohde, mutta olen selkeästi katsonut liikaa CSI:ta silloin kun exäni kanssa harrastettiin yhdessä edes tv:n katselua. Oikeastihan, jos joku sattuisi olemaan se super-psykopaatti, mitkään turvatoimet eivät riittäisi. Näiden varotoimien avulla uskon kuitenkin pitäväni loitolla ainakin sellaiset semihullut, jos ei muuta. Sitäpaitsi; kuka minusta huolehtii, jos en minä itse?

Kuvassa turhan tiedon huipentuma; Kahvi ja kakkupala muutaman päivän takaa!

Supertreffien asialla -8 huippuideaa!

Olen ollut aika monillä treffeillä, etenkin jos tapailutreffit lasketaan mukaan. Jotkut ovat olleet mahtavia ja jotkut…keskinkertaisia. Oikeastaan vain yhdet treffit ovat olleet ihan suorastaan paskat. Treffiympäristöt ovat suurimmaksi osaksi olleet aika tavanomaisia. Olen kuitenkin ihminen, jolle paikalla, fiiliksellä ja ruualla on väliä. Onkin muutamia treffifantasioita, joista haaveilen. Hiljattain listalle tuli yksi lisää, kun satuin oikeaan paikkaan mahtavaan aikaan, mutta vähän sopimattomassa seurassa (kolmistaan lasten kanssa). Laitan sen ekaksi, koska olen nyt niin haltioissani juuri siitä.

Puerto Marina (Benalmadena): Aivan mahtavan kaunis paikka etenkin auringonlaskun aikaan! Niin hurjan kaunista! Tänne voisin pukeutua johonkin ihanaan treffimekkoon (ja hitusen provokatiivisiin treffirintsikoihinkin) ja käydä illallisella ja drinkillä jossain ravintoloista. Sen jälkeen vähän veneilemään, jollain yksityisveneellä tietysti mieluiten, mutta kyllä ihan tavallinenkin kuutamoveneily käy. Kaloja haluisin kyllä ehdottamasti syöttää, vaikka aika aikuinen jo olenkin. On vaan niin kiva katsella, kun kalat taistelevat leivänmuruista. Jossain vaiheessa voisi mennä rannalle juoksemaan aaltoja karkuun pimeässä. Mahdollisesti muutakin aktiviteettia voisin öisellä rannalla keksiä. Noille treffeille riittäisi keskinkertainenkin mies, taikaa riittää joka tapauksessa 😉

Kuumailmapallotreffit: Nämä treffit toimisivat minuun parhaiten Suomessa ruskan aikaan. Tykkään syksystä, syksyn lehdistä ja maisemista. En ole ollut kuumailmapallon kyydissä, mutta veikkaan, että laskeutuessa olisin maailman innokkain ja punaposkisin deitti. Parasta olisi laskeutua eväskorin kanssa jonnekin kauniin metsän laitaan.

Keikka Pariisissa-treffit: (Näillä olen jo kerran ollutkin, mutta se oli exäni kanssa kuukautta ennen eropäätöstä, joten meillä oli molemmilla aika vahvasti mielessä toinen nainen. Mikäänhän ei estä tekemästä tätä uudelleen paremmassa tilanteessa.) Siispä miniloma Pariisissa, tai vielä parempaa, Ranskan maaseudulla, johon sisältyy joku mahtava keikkaelämys. Siinä mielessä, että olisin satasella innoissani, artistivalikoima on aika suppea. Haluaisin, että toinen olisi asiasta yhtä innoissaan ja se on aika haaste, mutta koska tämä on fantasia, niin ei se haittaa. Pariisi-romantiikkaa ja aijaijai!

Shoppailutreffit: Tämä on minulta vähän outo, koska en ole yhtään shoppailijatyyppi normaalisti, mutta olisi jotenkin tosi hauskaa käydä sillä lailla treffishoppailemassa, että toinen valitsisi minulle jonkun hyvän kokonaisen asun. Kriteerinä tietenkin se, että miehellä olisi hyvä silmä näissä jutuissa ja intoa tällaiseen hitusen enemmän kuin minulla. Tässä myös yhtenä osa-alueena miehen innostus sovittamishommissa. (Todistettavasti yksi tällainen mies on olemassa. Ikävä kyllä en siinä tilanteessa tajunnut, että se olisi aika lailla viimeinen mahdollisuus toteuttaa nämä treffit hänen kanssaan, joten ostettiin vain farkut ja alusvaatteita.)

Hiihtotreffit Lapissa: Melkein en itsekään usko, että tämä on mun listalla, mutta kyllä! Olisipa hienoa jakaa jonkun kanssa kauniit pohjoisen maisemat ja tehdä pitkä lenkki, jonka jälkeen väsyneenä pötköttää sohvalla takkatulen lämmössä. Mielellään siten tietysti, että se toinen olisi hyvin valmistellut takka-, iltapala- ja eväshommat.

Yllätystä-yllätyksen-perään-treffit: Tässä aivan mahtava idea, joka on lähipiirissä toteutunut. ”Treffit” alkoivat siten, että nainen sai postissa kirjeen, jonka sisällä oli kirje, jonka sisällä oli kirje, jonka sisällä oli kirje… Ensimmäisessä kirjeessä oli aika, jolloin treffit alkoivat, toisessa tarvittavat varusteet, kolmannessa juna-asema, neljännessä pysäkki, viidennessä metro-ohjeet, kuudennessa kävely-ohjeet, seitsämännessä hotellihuoneen numero ja silleen. Seuraavan kirjeen sai siis avata aina vasta sitten, kun sen tiedon oikeasti tarvitsi (ohjeet seuraavaan avaamiseen aina siinä edellisessä kirjeessä). Aivan mahtavaa! Nämä treffit ovat tietysti sellaiset, jotka voi järjestää vain tutulle treffikumppanille, koska toiseen pitää voida luottaa. Näissä oli pointtina se, että mies oli tullut toisesta maasta tapaamaan naista ”yllättäin”. Näistä voi kuitenkin kehittää ihan vaikka minkälaisia variaatioita, jotka sopivat omiin tilanteisiin. Minuun sopii aina se, että ruokaan on kiinnitetty huomiota ja se on osa elämystä.

Elokuun venetreffit merellä Suomessa: Ooooo, elokuu! Rakastan! Mahtavaa olisi päristellä menemään jollain hienolla ja siistillä, mutta ei kovin suurella veneellä. Makoilla kannella vällyjen välissä katselemassa kuuta ja halimassa. Eväskorissa jotain kivoja ylläriherkkuja, ei mitään sipsejä tai muuta, joka ei edellytä panostusta.

Vanhat kunnon hotellitreffit: Nämä eivät kai koskaan ole huono idea, jos seura ja hotelli ovat tasokkaita. Treffit hotellilla, molemmat osapuolet laittautuneina parhaimmiksi itseikseen. Ohjelmassa poreammetta tai saunaa, skumppaa tai mistä nyt kukin pitää, ruusuja, kynttilöitä ja jotain yllätystä. Ruokaa romanttisessa ravintolassa tai jos seura on liian hyvää, niin huonepalvelusta.

 

Mun treffihaaveet ovat ilmeisesti kaikki sellaisia, joissa odotan siltä toiselta osapuolelta panostusta ja ehkä se onkin se juttu siinä. Panostus. Haluan, että toinen on niin kiinnostunut, että uhraa minuun vähän aikaa ja vaivaa (ja sitä rahaakin). Vaivannäkö pitää ansaita, mutta olenhan jo sentään keksinyt näin monta hyvää ideaa!