Kolme iloista asiaa juuri tänään

 

1. Väsymys

Viime aikoina meilla ollaan oltu väsyneitä. Mies työstressin takia ja minä pitkittyneen flunssan takia. Meillä on selkeästi se aika vuodesta. Facebook juuri näytti vuosipäivää ihan samanlaiselle päivitykselle vuosi sitten. Huokailemme vuorotellen, miten ihanaa on ollut väsynyt silloin kun SAA olla väsynyt. Kun on ihan ok illalla vaan lysähtää sänkyyn ja olla hiljaa. Somettaa tai jos päätä särkee, niin vaan jumittaa. Sanoa, että nyt en tule, mene, enkä tee. En nyt jaksa. Tänään vain pakolliset. Eikä mitään kovin pahaa tapahdu, vaikka näin tekee pari viikkoa putkeen.

2. Mies, joka tekee ruokaa (silloin kun ei ole väsynyt)

Varhaisesta teini-iästä lähtien olen ollut kulloisenkin perheen ruokavastaava. Suurimman osan aikaa ihan omasta tahdostani ja rakkaudesta lajiin, mutta paljon ja etenkin viimeiset vuodet ihan vain siksi, että jonkun on pakko. Mikä lottovoitto, että mieheni ei ole vielä ehtinyt kyseiseen lajiin kyllästyä ja opettelee uutta mielellään. Niinpä saan nykyisin ”tilaamalla” omien toiveiden mukaista ruokaa valmistamatta sitä itse. Minun tarvitsee vain kertoa mitä kaupasta tarvitaan ja selostaa miten se tehdään sekä pyydettäessä käydä vilkaismassa, onko suunta oikea.

Toisinaan uusien ruokalajien kohdalla se on lähes yhtä työlästä kuin tehdä itse, mutta seuraavalla kerralla tarvitseekin vain silloin tällöin kävellä ohi ja kommentoida. Eihän sen niin työlästä tarvitsisi olla, mutta edustan sitä ihmistyyppiä, jolle  vääränmuotoinen tai -kypsyinen porkkanapala on harmillinen takaisku. Onneksi miehellä ei ole mitään ongelmaa ymmärtää asian vakavuutta ja hän on nopea oppimaan.

3. Jotain mitä odottaa

Elän muuten tasaista varman päälle-elämää, mutta yhdessä asiassa olen ottanut tavakseni pelata uhkapelia ihan surutta. Kyse on reissujen varaamisesta. Strategiani on, että varaan silloin kun hinta on kohtuullinen ja koen, että itse varaustapahtuma tuottaa minulle kaikkein eniten iloa. Varauksissa en huomioi sitä, onko minulla kyseiselle ajankohdalle tiedossa lomaa, lapsenhoitoa, työpaikkaa, asuntoa tai parisuhdetta. Senkun vaan varaan ja sitten yritän parhaani mukaan järjestää asiat siten, että matka toteutuu.

Näin olen tehnyt nytkin joskus Black Fridayn tienoilla ja minulla on ollut takataskussa muhimassa matkalippu  keväiseen Pariisiin (tai vähän niinkuin Pariisin suuntaan). Nyt näyttää, että tuulet ovat tälläkin kertaa suotuisat ja matka on toteutumassa. Olen aivan suunnattoman fiiliksissä! Matkassa parasta on se, että tapaan ystäväni ja pääsen tsemppaamaan häntä uudessa elämäntilanteessa. Ja ihan yhtä parasta on se, että pääsen tuulettamaan ajatuksiani tuttujen ympyröiden ulkopuolella!

Matkakohteessa on paljon tuttua, eikä minulla ole painetta nähdä mitään erityistä. Tiedän palaavani vielä monet kerrat uudestaan. Hengaan ranskaa puhuvan ja kaikki paikat tuntevan ystävän luona, joten minun ei tarvitse selvittää eikä osata mitään, jos ei huvita. Voin vaan olla sellainen perässä hämmästelijä. Toisaalta paikkakunta on sellainen, jossa en ole koskaan käynyt ja ihan kaikki on vielä uutta ja halutessani voin seikkailla tietysti yksiksenikin ihan niin paljon kuin lystäilen. Tai sitten vaan hakeutua lähimpään pâtisserieen, ostaa leivoksen tai pari ja lukea kirjaa lähimmässä sohvannurkassa.

 

 

 

 

 

”Me ei ikinä tehdä niitä, mitä mä haluisin.”

Näin sanoi ihana viisivuotiaani. Kuvittelin, että olemme paljonkin tehneet sellaista mitä hän haluaa, mutta sitten taas toisaalta hänen halunsa kyllä jäävät vähän taka-alalle perheessämme.

Siispä; Mitä se sitten on, mitä haluaisit, muruseni?

Muuttaa Espanjaan.

Niin, se on ihan totta, että sitä ei ollakaan nyt tehty. Tunsin piston sydämessäni. Jos lapsella näin harvoin on palavia haluja, niin pitäisikö niitä edes välillä toteuttaa?

Olen miettinyt asiaa tässä muutaman kuukauden ja se alkaa koko ajan tuntua paremmalta idealta. Olisi kaukana räntäsateesta, loskasta, kurahousuista ja mikä tärkeintä; exästä!

Huono puoli on, että samalla olisi vähän turhan kaukana myös Kirjekaverimiehestä ja työpaikasta. Pieni aukko suunnitelmassa siis. Mietin kovasti ratkaisuja tähän. Etäsuhde ei tässä suhteen vaiheessa nappaa yhtään ja työpaikkaakaan en taida saada mukaani.

Olen jotenkin täysin kyllästynyt melkein kaikkiin säihin. Kirjekaverimieskin sanoi tuossa yhtenä päivänä, että ”sä olet kyllä tosi katkera säästä”. Kuulostaa ihan hullulta, että voi olla katkera säästä, mutta sitä olen kieltämättä ollut. Aina sataa räntää, paitsi se yksi aurinkoinen talvipäivä, joka tänä vuonna osui viime sunnuntaille ja ne pari kivaa alkusyksyn päivää.

Sääangsti johtuu varmaan osittain siitä, että olen alkanut aiempaa paremmin viihtyä ulkona ja olen alkanut luoda sen ympärille kaikenlaisia odotuksia. Kuten vaikka että talvella olisi edes välillä talvinen sää. Tänä aamun heräsin älyttömään lumiauran jyskeeseen, joka jatkui jatkumistaan ja ajattelin, että upeaa; siellä on varmaan nyt kivasti lunta. Kun kävelin töihin huomasin sitä olevan noin 1,3cm ja mietin että mitä hittoa se lumiaura siinä pienellä kadunpätkällämme jyysti toista tuntia. Iltapäivällä 1,3-senttinen lumipeite oli tietysti jo kadonnut ja tilalla oli tuttu, läpitunkeva, loska.

Joo, ei ole mitään niin järjetöntä kuin valittaa Suomen säästä muille suomalaisille, mutta teen sen silti. Mitä tässä muutakaan voi? Paitsi ottaa viisivuotiaan vinkistä koppi ja mennä muualle valittamaan vaihteeksi kuumuudesta ja kuivuudesta.

Mene ja tiedä.

Supertreffien asialla -8 huippuideaa!

Olen ollut aika monillä treffeillä, etenkin jos tapailutreffit lasketaan mukaan. Jotkut ovat olleet mahtavia ja jotkut…keskinkertaisia. Oikeastaan vain yhdet treffit ovat olleet ihan suorastaan paskat. Treffiympäristöt ovat suurimmaksi osaksi olleet aika tavanomaisia. Olen kuitenkin ihminen, jolle paikalla, fiiliksellä ja ruualla on väliä. Onkin muutamia treffifantasioita, joista haaveilen. Hiljattain listalle tuli yksi lisää, kun satuin oikeaan paikkaan mahtavaan aikaan, mutta vähän sopimattomassa seurassa (kolmistaan lasten kanssa). Laitan sen ekaksi, koska olen nyt niin haltioissani juuri siitä.

Puerto Marina (Benalmadena): Aivan mahtavan kaunis paikka etenkin auringonlaskun aikaan! Niin hurjan kaunista! Tänne voisin pukeutua johonkin ihanaan treffimekkoon (ja hitusen provokatiivisiin treffirintsikoihinkin) ja käydä illallisella ja drinkillä jossain ravintoloista. Sen jälkeen vähän veneilemään, jollain yksityisveneellä tietysti mieluiten, mutta kyllä ihan tavallinenkin kuutamoveneily käy. Kaloja haluisin kyllä ehdottamasti syöttää, vaikka aika aikuinen jo olenkin. On vaan niin kiva katsella, kun kalat taistelevat leivänmuruista. Jossain vaiheessa voisi mennä rannalle juoksemaan aaltoja karkuun pimeässä. Mahdollisesti muutakin aktiviteettia voisin öisellä rannalla keksiä. Noille treffeille riittäisi keskinkertainenkin mies, taikaa riittää joka tapauksessa 😉

Kuumailmapallotreffit: Nämä treffit toimisivat minuun parhaiten Suomessa ruskan aikaan. Tykkään syksystä, syksyn lehdistä ja maisemista. En ole ollut kuumailmapallon kyydissä, mutta veikkaan, että laskeutuessa olisin maailman innokkain ja punaposkisin deitti. Parasta olisi laskeutua eväskorin kanssa jonnekin kauniin metsän laitaan.

Keikka Pariisissa-treffit: (Näillä olen jo kerran ollutkin, mutta se oli exäni kanssa kuukautta ennen eropäätöstä, joten meillä oli molemmilla aika vahvasti mielessä toinen nainen. Mikäänhän ei estä tekemästä tätä uudelleen paremmassa tilanteessa.) Siispä miniloma Pariisissa, tai vielä parempaa, Ranskan maaseudulla, johon sisältyy joku mahtava keikkaelämys. Siinä mielessä, että olisin satasella innoissani, artistivalikoima on aika suppea. Haluaisin, että toinen olisi asiasta yhtä innoissaan ja se on aika haaste, mutta koska tämä on fantasia, niin ei se haittaa. Pariisi-romantiikkaa ja aijaijai!

Shoppailutreffit: Tämä on minulta vähän outo, koska en ole yhtään shoppailijatyyppi normaalisti, mutta olisi jotenkin tosi hauskaa käydä sillä lailla treffishoppailemassa, että toinen valitsisi minulle jonkun hyvän kokonaisen asun. Kriteerinä tietenkin se, että miehellä olisi hyvä silmä näissä jutuissa ja intoa tällaiseen hitusen enemmän kuin minulla. Tässä myös yhtenä osa-alueena miehen innostus sovittamishommissa. (Todistettavasti yksi tällainen mies on olemassa. Ikävä kyllä en siinä tilanteessa tajunnut, että se olisi aika lailla viimeinen mahdollisuus toteuttaa nämä treffit hänen kanssaan, joten ostettiin vain farkut ja alusvaatteita.)

Hiihtotreffit Lapissa: Melkein en itsekään usko, että tämä on mun listalla, mutta kyllä! Olisipa hienoa jakaa jonkun kanssa kauniit pohjoisen maisemat ja tehdä pitkä lenkki, jonka jälkeen väsyneenä pötköttää sohvalla takkatulen lämmössä. Mielellään siten tietysti, että se toinen olisi hyvin valmistellut takka-, iltapala- ja eväshommat.

Yllätystä-yllätyksen-perään-treffit: Tässä aivan mahtava idea, joka on lähipiirissä toteutunut. ”Treffit” alkoivat siten, että nainen sai postissa kirjeen, jonka sisällä oli kirje, jonka sisällä oli kirje, jonka sisällä oli kirje… Ensimmäisessä kirjeessä oli aika, jolloin treffit alkoivat, toisessa tarvittavat varusteet, kolmannessa juna-asema, neljännessä pysäkki, viidennessä metro-ohjeet, kuudennessa kävely-ohjeet, seitsämännessä hotellihuoneen numero ja silleen. Seuraavan kirjeen sai siis avata aina vasta sitten, kun sen tiedon oikeasti tarvitsi (ohjeet seuraavaan avaamiseen aina siinä edellisessä kirjeessä). Aivan mahtavaa! Nämä treffit ovat tietysti sellaiset, jotka voi järjestää vain tutulle treffikumppanille, koska toiseen pitää voida luottaa. Näissä oli pointtina se, että mies oli tullut toisesta maasta tapaamaan naista ”yllättäin”. Näistä voi kuitenkin kehittää ihan vaikka minkälaisia variaatioita, jotka sopivat omiin tilanteisiin. Minuun sopii aina se, että ruokaan on kiinnitetty huomiota ja se on osa elämystä.

Elokuun venetreffit merellä Suomessa: Ooooo, elokuu! Rakastan! Mahtavaa olisi päristellä menemään jollain hienolla ja siistillä, mutta ei kovin suurella veneellä. Makoilla kannella vällyjen välissä katselemassa kuuta ja halimassa. Eväskorissa jotain kivoja ylläriherkkuja, ei mitään sipsejä tai muuta, joka ei edellytä panostusta.

Vanhat kunnon hotellitreffit: Nämä eivät kai koskaan ole huono idea, jos seura ja hotelli ovat tasokkaita. Treffit hotellilla, molemmat osapuolet laittautuneina parhaimmiksi itseikseen. Ohjelmassa poreammetta tai saunaa, skumppaa tai mistä nyt kukin pitää, ruusuja, kynttilöitä ja jotain yllätystä. Ruokaa romanttisessa ravintolassa tai jos seura on liian hyvää, niin huonepalvelusta.

 

Mun treffihaaveet ovat ilmeisesti kaikki sellaisia, joissa odotan siltä toiselta osapuolelta panostusta ja ehkä se onkin se juttu siinä. Panostus. Haluan, että toinen on niin kiinnostunut, että uhraa minuun vähän aikaa ja vaivaa (ja sitä rahaakin). Vaivannäkö pitää ansaita, mutta olenhan jo sentään keksinyt näin monta hyvää ideaa!

Kotiinpaluu

Niin se vaan humpsahti viikko toisensa perään ja täytyi alkaa valua takaisin kotiin. Reissu oli kyllä mainio ja aloin suunnitella jo uutta. Täytyy kuitenkin aloittaa suunnittelu siitä, että miettii millä kokoonpanolla sitä seuraavaksi matkalle suuntaa, kuinka pitkäksi aikaa ja milloin. Haaveilen, että vuoden päästä haluaisin olla osan reissusta ilman lapsia ja mielellään jonkun kivan herrasmiehen seurassa. Tällä kertaa ainoaksi mieskontaktiksi jäi tämä kaveri, joka kuvan ottamisen jälkeen lähti seuraamaan ja tarrautui yllättäin kiinni pohkeeseen. *kirkaisu*

 

Matkakohteella olisi ollut paljon annettavaa myös aikuismenomielessä, joka jäi nyt tällä reissulla täysin haaveeksi. Ystävälleni tuskailin, että miten voin ostaa ajoissa halpoja lentoja, kun en kerran tiedä, että kenen kanssa lopulta niihin aikuismenoihin päädyn ja hän keksi loistavan ratkaisun;

”Vauvoillekin ostetaan ennen syntymää lentolippuja puutteellisilla tiedoilla kuten vaikka

Mr, Baby Boy Lahtinen,

niin voithan ostaa miehelle lipun esimerkiksi nimellä

Mr, Right One…”