Sormisuolakin vielä

Tulimme käyttäneeksi yhtenä yönä hyödyllisesti ajan iltavuoroni päättymisen ja Kirjekaverimiehen lasten järjestämän kellokuuden herätyksen välillä keskustelemalla roolileikeistä. Niinkuin aikuisten. Tai ei ehkä niinkään leikeistä, kuin roolijaosta. Olemme jo aiemmin huomanneet, että hänelle ei oikein istu kovin määräävä rooli, eikä hän osaa ottaa tilannetta täysin omaan hallintaan, vaikka molemmat teoriassa sitä haluaisimme. Jotenkin tämä nyt sitten valikoitui muutenkin lyhyen yön puheenaiheeksi.

Ei mikään ongelma tämä, mutta kuitenkin havainto. Ajattelin ensin asiasta, että ehkä hän ei vaan ole sen tyyppinen. Hän on ympäröi minut huolenpidolla ja hellyydellä kaiken aikaa ja kaikessa, joten roolia on vaikea kääntää toiseksi. Aika kaukaa haettua olisi, että hän yhtäkkiä olisikin alistava tai esimerkiksi laittaisi minut kiusallaan odottamaan, kun muuten on aina täyttämässä jokaisen toiveen jo ennenkun niitä itsekään tajuaa. Yön keskustelun tuoksinnassa kuitenkin tajusin, että onhan hän kuitenkin ollut aiemmin toisenlainen, mutta suhteet ovat silloin olleet täysin erityyppisiä kuin tämä ylitiöromanttisuuden ja ystävyyteen nojautuva perhe-elämä. Suhteenlaadustahan tämä sittenkin riippuukin, eikä niinkään paljon meistä yksilöinä.

Ehkä me kaikki voimme olla vaikka minkälaisia, mutta emme kenen tahansa kanssa. Tästä oivalluksesta tulin jotenkin iloiseksi, koska se tukee harmaan sävyistä rakentuvaa maailmankuvaani. Samalla ymmärsin, että ei Fifty Shades of Gray ehkä sittenkään ollut ehkä ihan niin naiivi satu, kuin miksi sen olen mielessäni aiemmin tuominnut. Siihän päähenkilömies harrastaa vuosikausia sadistisia leikkejä ”palvelijoidensa” kanssa, mutta löytää sarjan alussa naisen, johon rakastuu, karsii repertuaaristaan hurjimmat jutut kokonaan pois ja alkaa pitämään myös ihan tavallisesta vaniljaseksistä. Tässä kaikessa kuluu paljon rahaa, toisinaan räjäytellään kulkuneuvoja ja välillä hengataan sukulaisten kanssa. Tulipa muuten edellisessä lauseessa upeasti referoitua kolmiosainen kirjasarja kahteen lauseeseen, ja joku vielä kehtaa pitää minua jaarittelijana…

Takaisin omaan elämään. Aasinsilta Fifty Shadesiin oli sitten muuten aivan kertakaikkisen kaukaa haettua, joten ei kannata antaa mielikuvituksen päästä ihan valloilleen sen enempää nykyisestä kuin edellisistä suhteistamme (tai päästä vaan, jos se sinusta kivalta tuntuu).

Keskustelusta seuraavana päivänä lähdimme ”mökkeilemään” vanhempieni luo maalle. Kirjekaverimies oli lomalla ja minä töissä, joten hän hoiti kaiken pakkaamisen omin päin. Perillä selvisi, että hän oli varautunut reissuun jokaisella mahdollisella asialla, josta vain voin tykätä, hakenut torilta parhaat mahdolliset aineet kesäkeittoon ja jopa pakannut sormisuolaa (jota tapaan tunkea kaiken päälle kotona) pieneen lasipurkkiin. Sormisuolan mukaan pakkaaminen minua varten pyytämättä symboloi kyllä erinomaisen hyvin tätä suhdetta. Veikkaanpa, että tällainen sormisuolan kuljettelu pikkupurkeissa kumppanin yllättävää sormisuolanhimon varalle ei tapahdu samassa suhteessa kuin kumppanin muiden himojen ruokkiminen leikkimällä vastakkaisia valta-asetelmia vuoteessa. Toisaalta valta-asetelmatyyppi voisi ehkä ottaa mukaan juuri sen sormisuolan erityishuomionosoituksena kumppanille, mutta silloin kesäkeittoaineilla hifistely ja lettutaikinamaito jätettäisiin kertakaikkisesti vaan kotiin.

Hmm… Tälläisiä havaintoja parisuhteesta ja ihmisyydestä tällä kertaa..

*ripottelee sormisuolaa leivälle*

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s